Kuvassa linkki antajan blogiin
Pienen ajan sisällä on saapunut parikin erilaista ’tunnustusta’ nami-hiiren blogiin. Toinen oli miltei lempivärini värinen ja toisessa on saksan kieltä :D. Arvostan kaikkia saamiani tunnustuksia, vaikken niin usein niitä postailekaan ja laittele blogiini. Mutta ideasta pidän paljon, että huomioidaan muidenkin leipomuksia, käden taitoa ja siihen liittyvää mielikuvitusta!
Tässä viestissä kyseltiin paljon paljastavaa 
ja hiiri vastaa näin:
1. Tiesittekö muuten, että hiiri on ollut koko ikänsä punatukkainen, joskin pientä muutosta on havaittavissa, kun tarkasti katselee. Toki silmälasit saa laittaa otsallekin, niin ei näy niin tarkasti . Tämä väri on isäni ’syytä’. Hän oli punahiuksinen ja -partainen. Koululaisena harmitti poikien ’vitsikkyys’: ”Vuotaaks’ teidän katto, kun poninhäntäs’ on ruosteessa?” Poninhäntä on edelleenkin, joskaan ei se sama. Sitä on pätkästy usein ja todella paljon. Kasvaa mokoma aina vaan uudelleen 
.
2. TOP 10 lempivärini on edelleen lämmin keltainen, vihreän ja sinisen eri sävyjen ohella. Vielä 11 vuotta sitten en olisi uskonut ostavani koskaan mitään ’pinkkiä’, mutta nykyään se on aika tavallista – joskin ne tuotteet harvoin jäävät hiirenkoloon.
3.-4. Piirrän mielelläni - hahmotan jopa kaikki leipomuksetkin ensi paperille ja yritän sitten hahmotella ne taikinoista. Onnistuminen on vaihtelevaa. - Käyn alvariinsa taidenäyttelyissä.
5. Soitan sujuvasti nokkahuilua sekä sopraanosti, että altosti. Harrastus on tullut vasta aikuisena nami-hiiren elämään. Olen koulun musiikkiopettajalle siitä ikuisesti kiitollinen, vaikka tunnit olivat perin ’tylsiä’. Mutta muistiin päntättyjen nuottien avulla kaikki kävi suht’ helposti vähäisellä harjoittelulla ja kirsikkapuinen pilli alkoi soida – kauniisti, jopa hyvin kauniisti. Hiiri aloitti lastenlauluilla, vaikka pojantytär tuumasi, ettei Mummit voi soittaa lastenlauluja 
. Nyt soi Mozart, Vivaldi, Sibelius......
6. Uimisen kanssa on edelleen niin ja näin. Nami-hiiri ei osaa uida 
, mitä nyt vähän 'koiraa'. Koirakaverini on muuten mestariuimari, mutta ei se viitsi opettaa.
7. (Suklaa, eikö siitä muka ole enää mitään sanottavaa?) Oi, sitä olen rakastanut aina ja syönyt kaiketi joka päivä jonkun palan tai levyn. Mutta valkoinen, se on usein aivan liian makeaa......
Linkki kuvassa
Nyt kysymykset olivat valmiina ja pari vähemmän
1. Koska aloitit blogin?
Syksyllä 2009
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?
Aloitin kirjoittelun leipomusten hauskoista tarinoista, joita olin lukenut, tutkinut tai kuullut leipureilta ja kondiittoreilta vuosien varrella.
3. Mikä tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?
Kirjoittelen omasta mielestäni puolivallattoman-hauskasti, mutten tuhmasti, leipomusteni tekemisistä ja pistän väliin mahdollisesti kyseisen leipomuksen tarinaa Keski-Euroopan vinkkelissä.
4. Mikä sai sinut aloittamaan kirjoittamisen?
Kummipoikani veljenvaimo! Hänellä oli kakkublogi, jota seurailin ahkerasti. - Olen yleensä nopeasti reagoiva, mutta blogia olin miettinyt ainakin 10 vuotta ja aina päätynyt samaan 'ei koskaan'. Mutta mielensä on onneksi lupa muuttaa. Järjestimme yhdessä 'suuren suklaakakku kisailun', joka sai odottamattoman suosion, mukaan tuli 82 ihanaa kakkua. Myöhemmin kisailusta eri teemoin on tullut syksyinen perinne blogissani.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin kuvia paljon enemmän, kuin tekstiä. Mutta se on niin vaikeaa, kun on hurahtanut kirjoittamiseen.
Nami-hiiri on tavattoman huono jakamaan rajoitetusti 'tunnustuksia' eteenpäin, sillä haluaisin antaa ne aina kaikille niille, jotka olen listannut suosikkeihini, joissa vierailen. Tänään niitä on jo yli 150 blogia. Käyn ne kaikki systemaattisesti läpi ja melko usein! Kommentoinkin, jos on uutta päivitystä edellisestä kerrasta. Mutta nyt teen poikkeuksen ja jaan tunnustukset 'kannustukseksi' muutamalle ihka uudelle blogistille ja myös siksi, että heidät löydetään:
Nappaa mukaasi yksi tai kaksi !
