Taustalla soi laulu vuodelta 1976. Levyllä laulaa Stevie Wonder "Isn't She lovely? Isn't She wonderful?..."
Sanat voisivat olla kenen tahansa isän lausumat, katsoessaan ylpeänä vastasyntynyttä, minuutin ikäistä pienokaistaan, tyttöä tai poikaa. Nami-hiiri haluaa uskoa oman Isänsäkin tunteneen juuri tuollaista puhdasta ja kaunista ylpeyttä! Siitä on kulunut kauan - eikä Isää enää ole. On vain muistoja. Mieleen nousee paljon kauniita, sekä hauskoja tapahtumia. Mutta osaan on tarvittu paljon aikaa vuosissa, jotta ne ovat lopulta muuttuneet tilannekomiikaksi.
Naapurimaassa, Saksassa, ei ole enää pitkään aikaan tarvittu Isänpäivästä tekosyytä muutamaan drinkkiin miesten kesken. Päivällä oli aikoinaan hieman huono maine, sillä 'Sauftag' teki vain panimot ja baarien omistajat onnelliseksi 'miesten kierroksen' täyttäessä ravintolat.
Toisella puolen, Itävallassa, on ollut maltillisempaa. Siellä on osattu viettää Isänpäivää amerikkalaiseen tapaan kortteineen ja lahjoineen, kuten Pohjoismaissakin. Sveitsissä ei virallisesti Isänpäivää tunneta edelleenkään.
Eilen oli Helsingin Sanomissa herkullinen resepti 'Pistaasi-marsipaanipiirakalle'. Sen nami-hiiri olisi luultavimmin tehnyt Isälleen, sekä Apelleen.
Mutta nyt hiiri teki pienen 'tuulihattukakun' itselleen kahvin kanssa nautittavaksi. Kuuntelee sitten äskeisen laulun uudestaan ja muistelee niitä onnellisia ja hauskoja hetkiä.
Saadakseen kakkumaista ilmetä hiiri oli paistanut pallerot ryppäänä. Kuivatut mansikan siivut ovat oivaa koristetta. Sokerimassaa tuli ostettua eilen joulun vihreänä ja vaalen punaisena. Mutta koiran kotona ei ole mitään sopivaa tai edes pientä muottia kukkasiin. Koira ei pahemmin koristele herkkujaan 
.
Näin varhain 
ja aamun kauniissa auringossa on maltettava kuitenkin mielensä - ja nautittava ensin muroja ja kiisseliä. Kakun vuoro tulee myöhemmin, aivan varmasti!
Aurinkoista Isänpäivää - kaikille isille, vaareille, papoille ja apeille !
"Hän ei kertonut minulle, miten elää. Hän eli ja antoi minun katsella!" C. Badington
Ehkä kiinnostaisi lukea tämäkin !
plokin pito on ollut vähän jäähyllä ja vierailut vähissä. kun kerta on näin ihastuttavia ihmisiä, jotka neuvovat ja opastavat, niin pakkohan se on taas kohta palata asiaan...
hauska juttu tuo "maija&meira" ja niin paikkansa pitävä. kun joskus aikoinaan vietin pitempiä aikoja ulkomailla, niin palatessa oli tosi vaikea ymmärtää, ettei toisia saa halata, saati sitten vielä hymyillä ja sanoa muutaman sanasen tuntemattomalle....
Kiitoksia vierailustasi, sopiiko linkittää ;) Täällä tulen käymään mielelläni useammankin kerran :D!
Kiitos kun jaksat antaa meille herkkuhetkiä asiatiedon kera!